Hän eestäni asian toimittaa,
Hän, Herra armollinen.
Mua kutsui kallis syntymämaa,
ja joukkoon sankarien
oli myöskin matkani määrä mun,
kun havahduin toiseen kutsuhun.

Me luimme päivinä lapsuuden
ja uskomme sen yhä,
että ihana rauhan kyyhkynen
ja Herran henki pyhä
alas luoksemme liitää taivaasta
meidät täyttäen armon voimalla.

Mut pyhyyttäs pilkkaa vihamies,
hän valtas ilman aavan,
ja sotalintujen pommien lies
monen iski viiltävän haavan
tai elämän riisti luodeillaan
täällä osuen väkeen viattomaan.

Tään kuoleman linnun saaliiksi
myös sallit minun tulla,
Sinä laskenut olit päiväni,
yks rukous vain on mulla:
Älä liiaksi joustas jännitä,
oi, pelasta maani elämä!

Sun pyhä tahtosi, tiedän sen,
tään vääryyden ja rienan
suo täällä riehua raivoten
nyt halki Hangon, Vienan.
Mitä teet, se varmaan hyväksi on,
mutta pian jo kuritus loppukohon!

On armosi iankaikkinen,
et kättesi tekoja heitä!
Soi pyyntö eläväin, vainajien:
Sä auta Suomea, meitä!
Sä ihana ilmasi puhdista,
suo veljien voittaa rajalla!

En sinne ehtinyt, ihminen,
Sä päätit, Herra toisin!
Kun oikein uskoni viimeisen
vain etees tuoda voisin:
Me luotamme rauhasi kyyhkyseen,
vanhurskauden valtaistuimeen!